Gamblenet NHL

Dallas pelasi viime kaudella monen mielestä odotuksiin nähden yläkanttiin. Konferenssifinaalissa jopa itse Detroit oli kovilla. Tähän kauteen lähdettäessä on joukkue jakanut mielipiteitä varsin vahvasti. Joidenkin mielestä Dallas on varteenotettava mestariehdokas kun taas jotkut näkevät joukkueen tähdenlentona, jonka kupla puhkeaa tällä kaudella.

Dallasin alkukausi on ollut vähintään mielenkiintoinen.  Kriisistä puhuminen on ollut liioiteltua, mutta ongelmia on ollut etenkin puolustuspäässä. Joukkuepuolustaminen on ollut ajoittain lähes luokatonta, jonka takia syntyy 2-1 ja 3-2 tyylisiä vastahyökkäyksiä aivan liikaan. Kun tähän yhdistetään maalivahti Turcon umpisurkea torjuntatyöskentely, niin oma verkko on soinut ja tappioita kertynyt.

Kun joukkue saa puolustuspelin uomiinsa, Lehtisen sekä Zubovin kokoonpanoon ja kun Turco palaa edes lähelle omaa tasoaan, niin tahti muuttuu varmuudella aivan toiseksi. Joukkueessa on mieletön määrä potentiaalia sekä taitoa (mm. NHL:n paras sentteriosasto) ja kun tähän yhdistetään Dave Tippetin loistava peluutus, niin mestaruuspuheet eivät missään tapauksessa ole tuulesta temmattuja.  Tulee olemaan läntisen konferenssin kolmen parhaan joukossa, ottamalla 45-50 voittoa. Pudotuspeleissä kaikki on mahdollista!

Pittsburgh on heikentynyt viime kaudesta jopa merkittävästi. Lähteneitä pelaajia olivat Hossa, Malone, Ruutu, Roberts ja Laraque. Näitä pelaajia ollaan korvattu mm. nimillä Fedotenko, Satan, Cooke ja Godard. Lähteneistä pelaajista varsinkaan Hossan merkitystä ei tarvitse korostaa liikaa, mutta Gary Roberts on syytä mainita. Tämän veteraanin poistuminen Pittsburghin pukukopista ei varmasti tavallista kiekkojännäriä juuri hetkauta, mutta asiasta melko paljon tietävänä voin sanoa, että pingviinejä se hetkauttaa. Etenkin mahdollisissa Playoffs otteluissa se tulee näkymään.

Nyt alkaneen kauden aikana Pittsburgh huomaa nopeasti myös sen, että heillä on joukkueessa Jarkko Ruudun kokoinen aukko. Aukko, jota ei voida paikata. Kuinka suuri tämä aukko on, niin sitä on vaikea arvioida, mutta  se tulee kyllä näkymään. Kun nyt puhutaan kovuudesta, on syytä mainita myös Laraque. Omalla alallaan mies on ylivoimaisesti NHL:n arvostetuin pelaaja, eikä miehen psykologista merkitystä koko joukkueelle ole turha kyseenalaistaa.

Ertttäin ison mustan pilven Pittsburghin ympärille on tuonut Sergei Goncharin poissaolo. Goncharin merkitys etenkin ylivoimapelissä on paljon suurempi kuin esimerkiksi Crosbyn tai Malkinin.

Tiivistettynä minun on pakko todeta, että Pittsburgh on aika rikki. Se, että joukkue mainitaan yhtenä suurimmista Stanley Cupin voittajasuosikeista ei ole realistista. Kuinka pitkälle Fleury, Malkin, Crosby ja myöhemmässä vaiheessa myös Gonchar sitten pystyvät Pittsburghia kannattelemaan? Ei missään tapauksessa ainakaan pudotuspelien toista kierrosta pidemmälle. Jos Goncharin poissaolo ylivoimapelistä nousee ylitsepääsemättömäksi ongelmavyyhdiksi, niin jopa pudotuspelipaikka voi olla kovan tosi kovan työn takana.

Detroit lähtee tällekin kaudelle suurimpana Stanley Cup suosikkina.  Joukkue ei kuitenkaan missään tapauksessa ole yhtä ylivertainen, mitä esimerkiksi eri kausiennakoista voi helposti ymmärtää.  Arvioin noin 16% todennäköisyyden sille, että Detroit uusii mestaruuden.

Detroit oli viime kaudella aivan ylivertainen joukkue. Ajoittain peli oli lähes häikäisevää ja ennen kaikkea edistyksellistä. Detroitin pelin tärkein asia on syöttäminen, syöttäminen ja syöttäminen. Tarkemmin ilmaistuna lyhytsyöttöpeli.  Detroit pakottaa tällä lyhytsyöttöpelillään puolustavan joukkueen organisoitumaan jatkuvasti uudelleen. Detroit vyöryttää edistyksellisiä rintamahyökkäyksiä noin 20-40 kpl ottelua kohti, joka on valtava määrä.  Lisäksi Detroitin lyhytsyöttöpeli nostaa heidän omaa puolustuspelinopeuttaan huomattavasti.

Kun tähän edistykselliseen pelitapaan yhdistettiin mahtava pelaajamateriaali, niin jälki oli murskaavaa. Tällä kaudella kaikki ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. On aivan varmaa, että Detroitin pelitapaa tullaan kopioimaan tai ainakin joitain palasia siitä. Tätä tulee harjoittamaan ainakin San Jose, johon siirtyi Detroitin kakkosvalmentaja Todd McLellan.  Uskon, että tämä menetys on Detroitille huomattavasti merkittävämpi, kuin mitä siitä on julkisuudessa puhuttu. San Josen uusi ykköskäskyttäjä on erittäin arvostettu valmentaja rapakon takana ja hänet tunnetaan etenkin todellisena hyökkäys- ja ylivoimapelin velhona. Uskallan väittää, että Detroitin sensaatiomainen pelitapa oli enemmän McLellanin kuin Mike Babcockin aikaansaannosta.

Mitä tulee sitten tapahtumaan? Detroit jyrää runkosarjassa totuttuun tapaan noin 50 voittoa, mutta pudotuspeleissä taitaa tie jossain vaiheessa nousta pystyyn. Tästä minulla on erittäin vahva kutina!